Pitää uskaltaa uskaltaa

Ilkka Remeksen Pimeän pyöveli kertoo porvoolaisista Aarosta, 14 ja Nikosta, 18, jotka keräävät laittomalla ketjukirjeellä rahaa sähköpostin kautta. Juttu loppuu lyhyeen, kun he saavat kiristyskirjeen tuntemattomalta henkilöltä, jossa vaaditaan maksamaan kaksituhatta euroa tai kiristäjä ilmiantaa pojat poliisille. Kiristäjä osoittautuu Suomen välittäjäksi suuremmassa huumekaupassa. Huumekaupan alaisena toimii Suomessa ryhmä kokeneita miehiä, jotka hoitavat operaatio Pimeää pyöveliä.

Aaron ja Nikon suhde on luottamukseton. Aaroa kaduttaa ketjukirje, mutta Niko haluaa jatkaa velkojensa vuoksi. Aaro on suunnitelman aivot ja Niko apuri. Aaro ajattelee enemmän ja on seikkailunhaluinen ja rohkea. Niko on vähän hölmö ja oli heti tuhlaamassa ketjukirjeestä saamiaan rahoja. Hän myös näyttelee Aarolle kovaa jätkää, koska joutuu huolehtimaan pikkusiskostaan ja alkoholistiäidistään. Hän ei halua tunnustaa edes Aarolle perheensä todellista tilannetta. 

Aaroa ärsytti Nikon uhoaminen. Hän pyöritteli tilannetta mielessään. Nikosta ei selvästikään olisi punnitsemaan erilaisia vaihtoehtoja. Lisäksi Niko oli niin syvällä osamaksuissaan, ettei varmaankaan suostuisi lunnaiden maksuun.

Kirjassa kaksi juonta on tehty hyvin ymmärrettäväksi ja kirjoitettu sujuvasti. Juoni ei ole kovin todenmukainen, en usko että pari pojankloppia voisi ihan heti päihittää kansainvälistä huumeliigaa. Tapahtumat pysyttelevät kuitenkin Suomessa eivätkä riistäydy pahasti käsistä. Aaro on kuitenkin rohkea ja nokkela, Niko hieman enemmän koheltaja. Teos on aikaajoin ennalta-arvattava, lopussa kaikki tietenkin kääntyy parhain päin.

Manuel astui nurkan takaa hänen eteensä ase kädessään. Aaro kohotti vaistomaisesti molemmat kätensä. 

Mikään ei saisi kavaltaa hänen aikeitaan. Yllätys oli hänen ainoa valttinsa. Aaro iski oikean kätensä kyynärpäällä rasian peittämän lasin rikki ja tökkäsi sen takana olevan punaisen napin pohjaan. Arpi riuhtaisi hänet kauemmas, mutta Aaro potkaisi häntä nivusiin niin lujaa kuin pystyi. Aaro juoksi vaahtosuihkussa kaikin voimin poispäin.

Valinnan vaikeus

Nuoruudessa tulee vastaan paljon valintoja. Miten jatkaa opintoja, mitä harrastaa, kenen kanssa hengaa tänään? Elämä on täynnä valintoja. Vaihtoehtoja on rajattomasti. Mistä tietää, mikä on oikea? Miksi valitseminen on niin vaikeaa?

Ihmisellä on kaksi ajattelutapaa: hidas ja harkitseva sekä nopea ja vaistomainen. Valintoja tehdään kummallakin. Kun valitaan asuntoa, harkitaan pitkään ja hartaasti. Kun ollaan hätätilanteessa tai vaikkapa jalkapallo-ottelussa, valinnat tehdään nopeasti. Ne tulevat selkärangasta. Ajalta, jolloin ihmiset keräilivät marjoja ja metsästivät pysyäkseen hengissä. Tunteet ovat usein viisaampia kuin logiikka. Esimerkiksi hätätilanteessa pohdiskelu vain sabotoisi vaistomaista ongelmanratkaisua. Kuitenkin tilanteissa, joihin evoluutio ei ole meitä valmistanut, vaikkapa sijoituspäätöksissä, on järkevämpää ajatella selkeästi.

Elämä on hallinnassamme vähemmän kuin luulemme. Kun teemme hitaita päätöksiä, mietimme myös tulevaisuutta. Emme kuitenkaan varmuudella tiedä, mitä siellä odottaa. Spontaanit päätökset saattavat olla ihan yhtä hyviä. Kuvittelemme, että pystymme suunnittelemaan elämämme viimeistä piirtoa myöten.

Usein epäselvissä tilanteissa meillä on tarve tehdä jotakin, aivan sama, onko siitä apua vai ei. Sen jälkeen tunnemme olomme paremmaksi. Keräilijä-metsästäjäyhteiskunnassa toiminta oli tärkeämpää kuin ajattelu. Ajattelu saattoi koitua kuolemaksi. Nykypäivän maailma suosii kuitenkin terävää harkintaa ja ajattelua, mikä tuntuu meistä vaikealta. Yhteiskunta pitää ajattelematonta touhuamista tärkeämpänä kuin kärsivällistä ja harkittua odottelua. Meillä on taipumus valita aktiivinen vaihtoehto.

Kaupassa on tarjolla noin sataa eri vaihtoehtoa eri tuotteista. Mistä tietää, mikä on paras? Ei mistään. Mitä enemmän on vaihtoehtoja, sitä tyytymättömämmäksi valintamme meidät tekee. Kuluttajan valinnat ovat nykyään todella vaikeita. Vähentämällä vaihtoehtoja säästäisimme aikaa ja hermojamme. Ennen vanhaan tv-kanavia oli kolme, ja kaikki olivat tyytyväisiä.

Valintoja pitää kuitenkin tehdä. Niitä ei vain kannata jäädä miettimään liian pitkäksi aikaa, pieniä kannattaa tehdä enemmän intuitiolla. Miettiessä esimerkiksi joku tärkeä tilaisuus voi mennä sivu suun. Jos rangaistuspotkua ampuessa ajattelee liikaa, siitä ei tule mitään, kokemusta on. Jos miettii liikaa, kytkee pään erilleen tunteiden viisaudesta.

Nuoruuden suvi

Raikkaan ruohon tuoksu,
tuo kesän kiistaton kutsu,
Taas huolet jättää voi,
suvituuli latvoissa soi.

Kun kedolla kirmaa,
toverin kanssa kilpaa,
Voi oivaltaa elävänsä,
ja itsensä löytävänsä.

Urheilun huuman sointu,
maan kuuman tuntu,
Se on juhlaa parhaimmillaan,
rakkainta lajia kokea aidoimmillaan.

Reissu maailman ääriin,
tapa nostaa tieto suuriin määriin,
Uuden tienoon eksoottisuus,
eri kulttuurien pulmallisuus.

Lintujen laulu, veden loiske,
raukean päivän auringonpaiste,
Kun soivat kiukaan mustat urut,
unohtuvat arjen surut.